6/12
Parikan Talvisota on surkuhupaisan kansanluonteemme muistomerkki. Kenties tähän elokuvaan, tai oikeammin sitä ympäröivään keskusteluun, kiteytyy kansakuntamme kitukasvuinen itsetunto, Suomi mainittu, torille -huutelu sekä hattu kourassa Euroopan porstuassa nyhjääminen.
Tuntuu aivan absurdilta että tähän puskafarssiin syydettiin ennätysmäärä markkoja ja että tätä oltiin tosissaan viemässä ulkomaille, oscar-gaaloihin ja minnelie. Kyllä maailmaan huonoja sotaelokuvia mahtuu, ei kai niitä nyt erikseen tarvitsisi köyhällä suomenniemellä tehdä. Monen mielestä talvisota kuitenkin tarvitsi ''oman elokuvansa'' ja tässä sellainen nyt on.
En ole koskaan nähnyt tv-versiota, joten en tiedä kuinka paljon siinä taustoitetaan ja lihallistetaan kutakin hahmoa. Järkyttävän pituisen, yli 3 tuntisen elokuvaversion suurin ongelma on se, ettei mitään kerkiä tapahtumaan. Hahmot pysyvät koko tuon ajan täysin yhdentekevinä ja unohdettavina karikatyyreinä laadukkaasta näyttelijärintamasta huolimatta. Martti Suosalon hahmolla on nahkatakki ja Timo Torikalla balalaikka, siinäpä se suurinpiirtein.
Yhdeksänkymmentä prosenttia elokuvasta kykitään juoksuhaudassa ja katsellaan kallista pyrotekniikkaa. Kattokaa nyt mitä rahalla sai. Yksikään pommi ja tulisuihku ei muuten ole leikkauspöydän lattialle päätynyt ja sehän on varma. Pommeissa ja tulisuihkuissa on vain se ongelma, etteivät ne ole kovin kiinnostavia. Välillä jokin yhdentekevistä henkilöhahmoista kuolee mauttoman hidastuksen ja Juha Tikan surkeasti vanhenneen kasarisynamattosoundträkin saattelemana. Ei tunnu missään. Verta ja (salkkari-Ismon) suolenpätkiäkin näkyy, mutta kovin vieraannuttavasti. Kun henkilöhahmot ovat yhdentekeviä ja tyylillisesti elokuva on lattea, minkäänlainen shokkireaktio ei käy mielessäkään. Rillumareiksi parjattu Laine-Tuntematon maalaa sodan kauhuista satakertaa järkyttävämmän ja muistettavan kuvan esimerkiksi kohtauksessa, jossa Lehto ampuu itsensä (offcamera), kuin Talvisota ikinä etäännytetyillä kuvillaan riekaleiksi räjähtäneistä ruumista.
Lopussa Taneli Mäkelän päähenkilö on loppuunkulutettu, kuolemanväsynyt ja 105 päivän paukkeen uuvuttama. Elokuvan ansioksi voi lukea sen, että katsojan mielentila käy yhteen päähenkilön kanssa. Ehkäpä se on ollut myös pitkän ja raskaan elokuvan salaviisas päämäärä? En tohdi uskoa.
Login
Home
8 Lists
Collections
