Pilasin aamuni katsomalla tÀmÀn NetflixistÀ. Mark Parlandin Ex Machina oli toimiva ja lupaava, mutta hieman muka-nokkela. TÀmÀ sontalÀjÀ on taas silkkaa jÀlkimmÀistÀ ilman mitÀÀn elokuvallista toimivuutta.
IlmiselvÀsti Stalkerin mieleen tuovassa asetelmassa on ehkÀ joku orastava potentiaali jonkin sortin filosofiselle pohdiskelulle aineen ja olevan jatkuvasta liikkeestÀ, muutoksesta, mutta se hukataan.
Kaikki nÀyttelijÀt on laitettu esiintymÀÀn robottimaisesti enkÀ muutenkaan vÀlitÀ Natalie Portmanista pÀtkÀÀkÀÀn. Visuaalisesti olisi myös ollut saumaa mielenkiintoisuudelle, mutta kaikki on sysirumaa CGI-mössöÀ. Viimeinen pÀÀlle vartti on ehkÀ ruminta elÀvÀÀ kuvaa mitÀ olen nÀhnyt. Lopullinen haistavittu edes vÀhÀn audiovisuaalista estetiikkaa arvostavalle katsojalle on loppukohtauksen soundtrack. Harmiton taustascore vaihtuu ns. dramaattisessa huippukohdassa hampaita kiristyttÀvÀÀn b-luokan millenialsynapörinÀÀn.
Pikku asioista niuhottaminen ei yleensÀ kiinnosta, mutta Annihilation ottaa itsensÀ niin tosissaan, ettÀ mieli alkaa vÀkisinkin harhautumaan tarinan lukuisiin epÀloogisuuksiin. Miksi ÀÀrimmÀisen vaarallista tehtÀvÀÀ lÀhetetÀÀn suorittamaan vapaaehtoisia, joilla kaiken lisÀksi ei ole mitÀÀn tarvittavaa pÀtevyyttÀ? (Mainitaan nyt kyynisesti vielÀ sekin, ettÀ satunnaiseen vapaehtoisjoukkioon sisÀltyy musta, homo ja latino)LÀhihoitajan, poliisin tai psykologin kompetenssilla ei selvitetÀ tieteelle tuntemattomien vierasilmiöiden ydintÀ, puhumattakaan selvitÀ olosuhteiden ilmiselvÀstÀ vaarallisuudesta. Miksi joukko lÀhetetÀÀn matkaan ilman hengityssuojia tai muita suojavermeitÀ? MistÀ he saavat kÀyttöönsÀ soutuveneet? Miksi alussa establisoitu ajan nopea kuluminen alueella unohdetaan?
LisÀksi elokuvalla ei tunnu olevan mitÀÀn itseluottamusta. Elokuvan itse esiin nostettujen teemojen kÀsitelly jÀtetÀÀn tekemÀttÀ. Sen sijaan joutuu kuuntelemaan hengettömien roolihahmojen lukiofilosofin aforismivihon tasoisten mukadiippien lauseiden hokemista. Aika- ja paikkahypyt kerronnassa eivÀt palvele mitÀÀn tarkoitusta, vaan tekevÀt elokuvasta kerronnallista mössöÀ yrityksenÀ luoda illuusio jostain syvemmÀstÀ sanomasta. Turhat vÀliplanssit lisÀÀvÀt tÀrkeilevÀn sekametelisopan vaikutelmaa.
Itseluottamuksen puute ilmenee myös vÀkisin sekaan heitetyistÀ toimintakohtauksista ja vain itsensÀ vuoksi rakennetuista konflikteista. Hui kauhea nyt pÀÀlle kÀy alligaattori ja apua, nyt hyökkÀÀ harmaakarhu.
Ihan kauheata kauheata sontaa - miksi vaivauduin kirjoittamaan nÀinkin paljon? Puolelta tÀhdeltÀ Annihilationin pelastaa yksi hieno bodyhorrorkuva auki leikattavasta vatsasta.
(netflix 23.4)
Login
Home
8 Lists
Collections
Elokuvat 2020
